Sterilointi ja kastrointi ovat yleisiä kirurgisia toimenpiteitä, joilla voidaan edistää koirien ja kissojen terveyttä ja hyvinvointia. Toimenpiteillä estetään lisääntyminen, mutta niillä on myös useita terveydellisiä hyötyjä. Narttukoirilla sterilointi poistaa kohtutulehduksen (pyometra) riskin ja vähentää nisäkasvainten riskiä, erityisesti ennen puberteettia tehtynä. Kissoilla varhainen sterilointi pienentää nisäkasvainten riskiä merkittävästi, jotka ovat kissoilla useimmiten pahanlaatuisia ja agressiivisesti leviäviä. Uroksilla kastraatio ehkäisee kivessyövän ja vähentää eturauhasen sairauksien riskiä.
Sterilointi ja kastrointi voivat myös vähentää lisääntymiskäyttäytymiseen liittyviä haasteita, kuten karkailua, merkkailua ja kiima-aikaan liittyvää levottomuutta. Nartuilla sterilointi ehkäisee myös valeraskausoireita.
Sterilointi voidaan tehdä joko perinteisenä avoleikkauksena tai tähystämällä. Steriloinnin ja kastroinnin jälkeen pidetään kauluria tai haavapukua, jotta eläin ei pääse nuolemaan leikkaushaavaa. Poikkeuksena on uroskissat, jotka eivät yleensä ole kiinnostuneita kastraatiohaavoistaan, jos kipulääkitys on kunnossa.
Sopiva leikkausikä riippuu eläimen lajista ja rodusta, sekä monista yksilöllisistä tekijöistä. Kissoilla sterilointi tai kastrointi tehdään usein noin 4–6 kuukauden iässä. Koirilla ajankohta vaihtelee enemmän: pienillä ja keskikokoisilla roduilla toimenpide tehdään usein noin 12 kuukauden iästä alkaen. Suurilla ja jättiroduilla kastraatiota tai sterilointia saatetaan suositella myöhemmin, usein noin 12–18 kuukauden iässä, jotta kasvulevyt ehtivät sulkeutua normaalisti ja tuki- ja liikuntaelimistö ehtii kehittyä loppuun.
On kuitenkin hyvä tietää, että sterilointiin ja kastraatioon voi liittyä myös mahdollisia haittavaikutuksia, kuten lisääntynyt ylipainon riski tai nartuilla virtsankarkailu. Lisäksi joidenkin tutkimusten mukaan erityisesti suurilla roduilla varhainen kastraatio voi olla yhteydessä joidenkin tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien sekä tiettyjen syöpien, kuten lymfooman tai hemangiosarkooman suurempaan esiintyvyyteen. Siksi toimenpidettä ei suositella täysin samalla tavalla kaikille eläimille.
Meillä jokaisen lemmikin tilanne arvioidaan yksilöllisesti. Vastaanotolla voidaan keskustella eläinlääkärin kanssa leikkauksen hyödyistä ja mahdollisista haitoista sekä suunnitella yhdessä lemmikillenne sopivan ajankohdan toimenpiteelle. Näin voidaan varmistaa, että päätös tehdään eläimen terveys ja hyvinvointi huomioiden.
Lähteet:
de la Riva, G.T., Hart, B.L., Farver, T.B., Oberbauer, A.M., Messam, L.L.M., Willits, N. and Hart, L.A., 2013. Neutering dogs: effects on joint disorders and cancers in golden retrievers. PloS one, 8(2), p.e55937.
Hart, B.L., Hart, L.A., Thigpen, A.P. and Willits, N.H., 2020. Assisting decision-making on age of neutering for 35 breeds of dogs: associated joint disorders, cancers, and urinary incontinence. Frontiers in Veterinary Science, 7, p.548304.
Kriese, M., Kuźniewska, E., Gugołek, A. and Strychalski, J., 2022. Reasons for and behavioral consequences of male dog castration—A questionnaire study in Poland. Animals, 12(15), p.1883.
Overley, B., Shofer, F.S., Goldschmidt, M.H., Sherer, D. and Sorenmo, K.U., 2005. Association between ovarihysterectomy and feline mammary carcinoma. Journal of veterinary internal medicine, 19(4), pp.560-563.
Romagnoli, S., 2025. When–and whether–should we spay/neuter companion dogs. Journal of Small Animal Practice, 66(11), pp.761-766.
Urfer, S.R. and Kaeberlein, M., 2019. Desexing dogs: a review of the current literature. Animals, 9(12), p.1086.
