Sisätaudit

Sisätaudeilla tarkoitetaan usean eri elinryhmän sairauksia. Sisätauteja ovat esimerkiksi ruuansulatuskanavan sairaudet, virtsatiesairaudet, hengitystiesairaudet, sydän- ja verisuonisairaudet , lisääntymiselinten sairaudet ja aineenvaihdunnalliset sairaudet. Sisätauteja esiintyy hyvin eri-ikäisillä lemmikeillä. Sisätauteja voi ilmetä synnynnäisinä vikoina (vaikkapa maksan verisuonituksen kehityshäiriö), osaan on rodussa periytyvä taipumus ja osa on selkeämmin ikääntymiseen liittyviä ongelmia (esimerkiksi kissoilla krooninen munuaisten vajaatoiminta). Myös lemmikille sopimaton ravitsemus ja ylipaino voivat altistaa sairauksille. Sisätautitutkimuksiin edetään usein eläimellä havaittujen sairauden oireiden ja huolellisessa yleistutkimuksessa tehtyjen löydöksien perusteella. Omistajalta saadut esitiedot potilaan voinnista ovat hyvin tärkeässä asemassa tutkimuksia suunniteltaessa. Yleistutkimuksessa havaitut ongelmat kuten raskas tai tihentynyt hengitys, kuume, ihon tai karvan muutokset, limakalvojen väri tai poikkeavuus vatsan tunnustelussa voivat heti suunnata lisätutkimuksia tiettyyn suuntaan.

Tavallisimpia sisätauteihin liittyviä sairauden oireita ovat
– lisääntynyt juominen ja virtsaaminen
– muutokset suolen toiminnassa esimerkiksi ripuli, ummetus, tihentynyt ulostaminen
– oksentaminen, ruokahaluttomuus, kuolaaminen, poikkeava nuoleminen ja maiskuttelu tai lisääntynyt ruokahalu
– lihominen tai laihtuminen, vartalon muodon muuttuminen
– karvanlähtö tai karvan laadun heikkeneminen (mutta harvemmin kutina)
– yskä, hengästyminen, raskaan näköinen hengitys, limakalvojen poikkeava väri ja hoippumien tai pyörtyminen
– väsyminen lenkillä tai liikuntaharrastuksissa (eli alentunut rasituksen sietokyky)
– poikkeava ääntely, rauhattomuus, muuttunut käytös

 

Tavallisimpia sisätautitutkimuksia

 

Verinäytteet

Verinäytteillä voidaan tutkia esimerkiksi maksan, munuaisten ja haiman kudosvaurioita ja toimintaa, proteiinien määrää, verensokeria ja hormonieritystä. Usein tutkitaan myös verenkuva, jossa määritetään punasolujen määrä, koko ja hemoglobiini, valkosolujen määrä ja jakauma sekä verihiutaleiden määrät. Anemiaa lemmikkieläimillä on tavallisimmin johonkin perussairauteen liittyen. Verenkuvassa voidaan nähdä myös tulehdukseen viittaavia löydöksiä. Klinikalla voidaan määrittää myös veren tulehdusmerkkiaineita, kissan SAA (seerumin amyloidi A) ja koiran CRP (C-reaktiivinen proteiini), joiden kohoaminen tavallisimmin liittyy infektioon. Joitakin verinäytetutkimuksia varten lemmikkiä pitää paastottaa 12 tunnin ajan ennen näytteenottoa. Vettä saa kuitenkin aina olla tarjolla.

 

Virtsanäytteet

Virtsanäytteiden tutkimuksia tehdään esimerkiksi jos lemmikillä on lisääntynyttä juomista, tihentynyttä, vaikeutunutta tai veristä virtsaamista tai vaikkapa kuumeilua, jonka syytä selvitetään. Virtsanäytteen tutkimus on tärkeä osa myös joidenkin tiedossa olevien sairauksien seurantaa. Esimerkiksi diabeetikoilla, virtsakivipotilailla ja munuaispotilailla virtsanäytteitä tutkitaan säännöllisesti. Virtsanäytteestä voidaan todeta virtsatietulehdus, havaita virtsakiteitä ja määrittää esim proteiini- tai glukoosimäärä, virtsan ominaispaino ja pH. Virtsanäyte otetaan useimmiten klinikalla suoraan lemmikin virtsarakosta punktoimalla vatsanpeitteiden läpi ultraääniohjauksessa. Näytteenotto on turvallista eikä aiheuta kipua.

Näyte saadaan useimmilta lemmikeiltä otettua ilman rauhoitusta. Näytteenoton edellytyksenä kuitenkin on, että lemmikki pysyy rauhallisena paikallaan ja rakossa on riittävästi virtsaa. Yleensä rakossa on riittävästi virtsaa näytteenottoon, jos lemmikki on ollut virtsaamatta 4 tuntia ennen eläinlääkärin vastaanottoaikaa. Toinen vaihtoehto on ottaa virtsanäyte laskettuna kauhaan tai muuhun puhtaaseen keräysastiaan lemmikin virtsatessa. Tätä näytteenottotapaa ei kuitenkaan suositella epäiltäessä virtsatietulehdusta, koska bakteereita voi joutua virtsaan näytteenotossa esinahasta, vulvan poimuista tai koiran karvoista. Virtsanäyte täytyy yleensä saada tutkittavaksi mahdollisimman nopeasti näytteenoton jälkeen, ja se tulisi säilyttää tutkimukseen saakka jääkaapissa. Annamme ajanvarauksen yhteydessä ohjeet pitää lemmikki virtsaamatta tai vaihtoehtoisesti näytteenotto-ohjeet.

 

Ulostenäytteet

Ulostenäytteitä tutkitaan varsin usein tutkittaessa pitkittynyttä ripulia tai kroonista yskää. Ulostenäytteistä voidaan todeta loistartunta tai mahdollisesti ripulia aiheuttava bakteeritartunta.

 

Röntgenkuvaus

Rintaontelon röntgenkuvausta käytetään usein tutkittaessa hengitystieoireita kuten yskää tai vaikeutunutta hengitystä. Myös kuumeilu tai kasvainlöydös esimerkiksi maitorauhaskudoksessa voi olla syy rintaontelon kuvaukseen. Rintaontelon röntgenkuvasta nähdään sydämen koko ja muoto, suurimmat rintaontelon verisuonet, keuhkojen tiiviys, keuhkoputkien seinämät, henkitorven leveys ja asento, muutokset keuhkopussin ontelossa (esim nestesisältö) ja mahdolliset massamaiset muutokset. Rintaontelokuvassa näkyy myös ruokatorvi. Pelkkien rintaontelokuvien perusteella ei aina ole mahdollista saada diagnoosia, vaan voidaan tarvita vielä jatkotutkimuksia kuten sydämen ultraäänitutkimusta, verikokeita tai ulostenäytteitä. Toisinaan on tarpeen kuvien perusteella ohjata potilas keuhkoputken tähystykseen ja keuhkohuuhtelunäytteen ottoon. Rintaontelon röntgenkuvaus tehdään mieluiten hereillä olevalle potilaalle kyljellään ja selän tai rinnan päällä maaten. Tutkimus on nopea ja kivuton. Vatsaontelon röntgenkuvausta voidaan tarvita esimerkiksi epäiltäessä suoliston vierasesinettä, mahalaukun kiertymää, virtsakiviä tai jos vatsaontelon tunnustelussa tuntuu poikkeava massa. Röntgenkuvissa näkyvät vatsaontelon elimien koko ja muoto (esim laajentunut maksa), poikkeavat tiivistymät (esim virtsakivet), suoliston asento ja poikkeava suolensisältö (esim lisääntynyt kaasu , vierasesine tai ummetusmassa).

Röntgentutkimuksessa voidaan käyttää apuna varjoainetta esimerkiksi epäiltäessä suoliston vierasesinettä. Jos röntgenkuvissa havaitaan suurentunut sisäelin tai massa, täytyy yleensä tehdä lisätutkimuksia kuten ultraäänitutkimus. Vatsaontelon röntgenkuvaus tehdään useimmiten hereillä olevalle potilaalle kylki- ja selinmakuulla.

 

Ultraäänitutkimus

Vatsaontelon ultraäänitutkimuksella voidaan tutkia useimpia vatsaontelon elimiä, kuten maksa, sappirakko, ruuansulatuskanava, virtsatiet ja lisääntymiselimet. Sairaudet voivat aiheuttaa muutoksia elinten kaikuisuuteen, muotoon, kokoon, sijaintiin ja verisuonitukseen. Sappirakossa, ruuansulatuskanavassa ja virtsarakossa voidaan todeta poikkeavaa sisältöä. Elinten ulkopuolella vatsaontelossa voidaan nähdä muutoksia kuten vapaata nestettä. Yleisimmät syyt tutkimukseen ovat vatsaontelon elinten sairauksiin viittaavat oireet, vatsan tunnustelussa tunnustelussa tai röntgenkuvissa havaitut poikkeavuudet tai laboratoriolöydökset (esim maksa-arvojen nousu, anemia, matala proteiinitaso, kohonneet tulehdusarvot tai verinen virtsa.). Ultraäänitutkimuksen yhteydessä voidaan ottaa virtsanäyte virtsarakosta, nestenäytteitä vatsaontelosta ja ohutneulanäytteitä elimistä.

Vatsaontelon ultraäänitutkimus tehdään potilaan maatessa selällään pehmustetussa kourussa. Vatsan alta ajellaan karvat, jotta ultraäänianturilla saadaan hyvä kontakti ihon pintaan ja laadukas kuva. Potilaan rauhoittaminen on monesti tarpeen varsinkin laajemmissa koko vatsan tutkimuksissa, mutta ei aina ole välttämätöntä. Tutkimus on kivuton, mutta voi olla varsinkin kovasti jännittävälle potilaalle epämukava. Vatsaontelon ultraäänitutkimusta ennen suositellaan 12 h ruokapaastoa, koska ruokamassa mahalaukussa ja suolistossa estää herkästi näkyvyyttä. Poikkeuksina tähän ovat esimerkiksi akuutisti sairaat potilaat, pikkupennut tai diabeetikot joille pitkä paastottaminen voi olla haitallista. Saatte klinikalta ajanvarauksen yhteydessä paastotusohjeet.

Rintaontelon ultraäänitutkimuksella tutkitaan useimmiten sydäntä ja sydänpussia. Näiden lisäksi voidaan havaita esimerkiksi epänormaali nestesisältö keuhkopussin ontelossa tai rintaontelon alueella olevia massamaisia muutoksia.

 

Verenpaineen mittaus

Koirilla ja kissoilla voidaan mitata verenpainetta samaan tapaan kuin ihmisillä raajan tai hännän ympärille laitettavalla mansetilla. Tutkimus on kivuton, mutta saattaa osaa lemmikeistä varsinkin aluksi jännittää. Verenpainemittauksen aikana lemmikin tulisi olla mahdollisimman rauhallisena, joten esimerkiksi kissoilta verenpaine mitataan usein niin, että ne ovat omassa kuljetuskopassaan. Koira voi makoilla lattialla, omistajan sylissä tai vaikkapa omalla pedillään, jos sellainen on mukana. Mittauksia otetaan useampi peräkkäin, ja tuloksista lasketaan keskiarvo. Koirilla ja kissoilla verenpaineen nousu liittyy lähes aina johonkin taustalla olevaan sairauteen. Tavallisimmat syyt verenpaineen nousuun ovat munuaissairaudet ja kissoilla kilpirauhasen liikatoiminta.

 

Tähystystutkimukset

Tähystystoimenpiteet ovat  videoavusteisesti tehtäviä tutkimuksia, joissa eläinlääkäri pystyy näkemään useita eri ruumiinrakenteita tekemättä perinteisen avokirurgian vaatimia isompia leikkaushaavoja. Tähystysleikkauksena (laparaskopia) voidaan ottaa koepaloja vatsaontelon elimistä, esimerkiksi maksasta ja pernasta. Maksakoepaloja otetaan melko usein epäiltäessä maksakudoksen sairautta. Koepalasta luotettava diagnoosi saadaan yleensä varmemmin kuin esimerkiksi ultraääniohjauksessa otetusta ohutneulanäytteestä. Koepaloista todettavia maksasairauksia ovat esimerkiksi krooninen hepatiitti, maksan sisäisen verisuonituksen kehityshäiriöt, erilaiset maksakasvaimet ja rasvamaksa. Tähystysleikkauksen etuna on leikkaushaavan pieni koko, vähäiset kudosvauriot ja näiden myötä nopea ja kivuttomampi toipuminen avoleikkaukseen verrattuna.

Endoskopia eli ruuansulatuskanavan tähystys on tärkeä tutkimus etenkin pitkittyneistä ruuansulatuskanavaoireista kärsiville potilaille. Ruuansulatuskanavan alkuosan tähystyksessä (gastroduodenoskopia) nähdään nielu, ruokatorvi, mahalaukku ja ohutsuolen alkuosa. Suoliston loppuosan tähystyksessä (kolonoskopia) nähdään peräsuoli ja paksusuoli, sekä osalla ohutsuolen loppuosaa. Endoskopian yhteydessä otetaan koepaloja suoliston sisäpinnalta. Endoskopiassa saatavat koepalat eivät aina ole riittäviä kissan kroonisten suolistosairauksien toteamiseksi. Kissoilla suolen seinämän muutokset
sijaitsevat usein suolen lihaskerroksessa, josta biopsian ottaminen ei tähystyksellisesti yleensä ole mahdollista. Tästä syystä kissoilla kroonisten suolistosairauksien tutkimiseksi otettavat koepalat otetaan yleensä
vatsaontelon avoleikkauksena, jolloin näytteeksi saadaan koko suolen seinämän paksuinen kudospala. Ennen endoskopiaa on syytä varmistua, että kyseessä ei ole ruuansulatuskanavan ulkopuolinen sairaus (esimerkiksi munuaissairaus, lisämunuaiskuoren sairaus), suoliston loistartunta tai bakteeriperäinen ripuli. Yleensä ennen endoskopiaa tehdään verinäytetutkimuksia, ulostetutkimuksia ja vatsaontelon huolellinen ultraäänitutkimus sekä käydä läpi potilaan ruokintatietoja.

Ajanvaraus

puh (03) 3143 6600

ma-pe 8-19.30, la 9-15

Palvelemme

Ajanvarauksella arkisin 8-19.30, lauantaisin 9-15

Päivystys lauantaisin 9-14

Poikkeavat aukiolot:

  • ma 6.12. suljettu

    to 23.12. suljemme klo 16.30

    pe 24.12. suljettu

    la 25.12. suljettu

    pe 31.12. suljemme klo 17.30

    la 1.1. suljettu

    to 6.1. suljettu

     

     

Osoitteemme

Sammon valtatie 7

33530 Tampere

(Navigaattoria käytettäessä Vipusenkatu 2)

Eläinklinikka Hakametsä
Sammon valtatie 7
33530 Tampere

helppu(at)helppu.fi